Pöllö runoilee

Itken kanssasi - Ystävälle

Kun olimme juuri viettäneet Tapaninpäivän Poikamme kanssa ja halanneet häntä, toivottaneet hyvää loppuvuotta ja lähettäneet terveisiä Miniälle - sillä aikaa olin saanut viestin Ystävältä kymmenien vuosien takaa. Viesti oli lyhyt ja surullinen "Äiti nukkui pois tänä aamuna"

Se on viesti, johon ei ole oikeita - eikä vääriäkään - sanoja.

Itken kanssasi

Jos voisin,

ottaisin kivun ja tuskan pois

harteiltasi.

Surun ja ikävän sydämestäsi.

Pyyhkisin kyyneleesi.

Palauttaisin hymyn kasvoillesi,

ilon sydämeesi.

Jonain päivänä sinä vielä

naurat,

vaikka et sitä nyt uskokaan.

En sano "älä sure",

sanon "sure surusi loppuun"

- ja hymyile , kun on taas sen aika.

Jos voisin,

ottaisin surusi pois.

Koska en voi,

lähetän halauksen

ja itken kanssasi.

080125 athenenoctua

Teidän Majesteettinne

Se kumarsi mustan päänsä

kuin sanoakseen

“Teidän majesteettinne”

Mutta kumarrus oli vain

hämäystä,

se nosti päänsä saman tien,

mustat silmänsä kauas

pellon pientareelle

kohdistaen.

Se levitti mustat siipensä

ja nousi lentoon.

Huusi lähtiessään “klong”

- olen tulossa

ja jatkoi “korp korp”

- varokaa!

Kaarne,

tuo musta lintu,

teidän Majesteettinne.

050524 athenenoctua

Kantarellin alla

Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon
voisi laittaa räsymaton kirjavan
ja taivaansiniseksi katon maalata
- saisiko sienestä kodin silloin
keijuille, maahisille, menninkäisille?

Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita
sipulin kanssa hetken itkisin.
Ne kantarellien kera pannulle panisin
ja herkun pyöräyttäisin.

-070923 athenenoctua-

Yhteinen päätös

Päätös oli tehty

kaksi viikkoa aikaisemmin,

lomalla.

Oli päätetty,

ettei kerrota kenellekään,

se on meidän

salaisuus.

Lopullinen päätös tehtiin

silloin,

kun soitin

Merisotakoulun aulan

yleisöpuhelimeen,

vasta kaiverrettu sormus

farkkujen taskussa.

Olisi ollut helppo perua,

sanoa,

ettei sormusta ole.

Sillä samalla

päättäväisyydellä

jolla kihlauduimme

toisiamme näkemättä,

olemme jatkaneet

kaikki nämä 37 vuotta.

athenenoctua 280922

Uneton yö

Lento XY 987.

Saapumisaika kotiin

joskus päivällä.

Välilasku Moskovassa.

Katsoin tutkasta

kun kone nousi.

Silmissäni taulu

Suojelusenkelistä

suojelemassa kahta lasta.

Korvissani vanha laulu

Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie.

Sitten kone katoaa

seurannasta

jossain Siperian yllä.

Hätä. Paniikki.

Päivitys. Päivitys. Päivitys.

Konetta ei näy.

Pitkä uneton yö.

Kunnes lento vihdoin

näkyy tutkassa

vähän ennen Moskovaa.

Vannoin itselleni

etten koskaan enää

seuraa yhdenkään lennon

kulkua tutkasta.

Ja tein sen taas.

Valvoin taas ne

aamuyön tunnit,

suden tunnit.

170922 athenenoctua

Voisiko joku vielä rakastaa?

Nuori tyttö sinisessä tukassaan,
kyyneleet poskillaan,
ovat jo kuivuneet mustiksi raidoiksi.
Ihmiset kahvilan ikkunan takana
kulkevat toistensa ohitse
huomaamatta toisiaan, näkemättä.
Välinpitämättöminä.
Rakastamatta.

Pöydän ohi kulkee nuori poika,
ujo ja hiljainen.
Pysähtyy, kysyy varovasti
saako istua tytön seuraan.
Ei odota vastausta,
istuu ja kysyy mikä hätänä.
Tyttö nostaa katseensa,
hymyilee,
joku kai sittenkin välittää.
Voisiko joku vielä rakastaakin?

100922 athenenoctua

Syksy

Syksyn ensimmäisenä päivänä
hymyilimme urheasti päiväkodin pihalla.

Syksyn ensimmäisenä päivänä
seisoimme ylpeinä koulun pihalla
muiden isien ja äitien kanssa.

Syksyn ensimmäisinä päivinä mietittiin
"Kyllä se pärjää, aikuinen mies"

Tänään, kesän viimeisenä päivänä,
kun uudessa kodissaan on jo syksy,
ikävästä huolimatta
olemme onnellisia puolestaan.

UNELMA ON TOTEUTUNUT.

310822 athenenoctua