Teidän Majesteettinne

 Teidän Majesteettinne


Se kumarsi mustan päänsä

kuin sanoakseen

“Teidän majesteettinne”


Mutta kumarrus oli vain

hämäystä,

se nosti päänsä saman tien,

mustat silmänsä kauas

pellon pientareelle

kohdistaen.


Se levitti mustat siipensä

ja nousi lentoon.

Huusi lähtiessään “klong”

- olen tulossa

ja jatkoi “korp korp” 

- varokaa!


Kaarne, 

tuo musta lintu,

teidän Majesteettinne. 


050524 athenenoctua


Kantarellin alla

 Kantarellin alla


Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon
voisi laittaa räsymaton kirjavan
ja taivaansiniseksi katon maalata
- saisiko sienestä kodin silloin
keijuille, maahisille, menninkäisille?


Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita
sipulin kanssa hetken itkisin.
Ne kantarellien kera pannulle panisin
ja herkun pyöräyttäisin.

-070923 athenenoctua-

Yhteinen päätös

Yhteinen päätös


Päätös oli tehty

kaksi viikkoa aikaisemmin,

lomalla.

Oli päätetty,

ettei kerrota kenellekään,

se on meidän 

salaisuus.


Lopullinen päätös tehtiin

silloin, 

kun soitin 

Merisotakoulun aulan

yleisöpuhelimeen,

vasta kaiverrettu sormus

farkkujen taskussa.


Olisi ollut helppo perua,

sanoa,

ettei sormusta ole.


Sillä samalla

päättäväisyydellä

jolla kihlauduimme

toisiamme näkemättä,

olemme jatkaneet 

kaikki nämä 37 vuotta.



athenenoctua 280922


Uneton yö

Uneton yö

Lento XY 987.
Saapumisaika kotiin
joskus päivällä.
Välilasku Moskovassa.

Katsoin tutkasta
kun kone nousi.
Silmissäni taulu
Suojelusenkelistä
suojelemassa kahta lasta.
Korvissani vanha laulu
Maan korvessa kulkevi
lapsosen tie.

Sitten kone katoaa
seurannasta
jossain Siperian yllä.
Hätä. Paniikki.
Päivitys. Päivitys. Päivitys.
Konetta ei näy.

Pitkä uneton yö.
Kunnes lento vihdoin
näkyy tutkassa
vähän ennen Moskovaa. 

Vannoin itselleni
etten koskaan enää
seuraa yhdenkään lennon
kulkua tutkasta.

Ja tein sen taas. 
Valvoin taas ne 
aamuyön tunnit,
suden tunnit. 


170922 athenenoctua

Voisiko joku vielä rakastaa?


Nuori tyttö sinisessä tukassaan,
kyyneleet poskillaan,
ovat jo kuivuneet mustiksi raidoiksi.
Ihmiset kahvilan ikkunan takana
kulkevat toistensa ohitse
huomaamatta toisiaan, näkemättä.
Välinpitämättöminä.
Rakastamatta.

Pöydän ohi kulkee nuori poika,
ujo ja hiljainen.
Pysähtyy, kysyy varovasti
saako istua tytön seuraan.
Ei odota vastausta,
istuu ja kysyy mikä hätänä.
Tyttö nostaa katseensa,
hymyilee,
joku kai sittenkin välittää.
Voisiko joku vielä rakastaakin?


100922 athenenoctua

Syksy

Syksy

Syksyn ensimmäisenä päivänä
    hymyilimme urheasti päiväkodin pihalla.

Syksyn ensimmäisenä päivänä
    seisoimme ylpeinä koulun pihalla
    muiden isien ja äitien kanssa.

Syksyn ensimmäisinä päivinä mietittiin
    "Kyllä se pärjää, aikuinen mies"

Tänään, kesän viimeisenä päivänä,
kun uudessa kodissaan on jo syksy,
    ikävästä huolimatta
    olemme onnellisia puolestaan.

UNELMA ON TOTEUTUNUT.


310822 athenenoctua

Ennen kuin yhteys katkeaa

Ennen kuin yhteys katkeaa

Livahdin sisään 
    automaattiovesta
- ennen kuin yhteys katkeaisi. 

Etsin paikan sohvalta,
    nurkasta
- ennen kuin yhteys katkeaisi.

Tilasin kahvin,
    korvapuustilla
- ennen kuin yhteys katkeaisi.

Kahvi, korvapuusti...
- yhteys katkesi...

HEI HERÄÄ, OOTSÄ OKEI?
Joo - kai - missä mä oon?
Missä mun kahvi? Ja korvapuusti?
Ja hei, missä mun läppäri?

Tässä. Täällä katkesi yhteys.


260822 athenenoctua