Runotorstai: KUULUISUUS

Mitenkähän tämän alustaisin - ei tätä taida oikein runoksi voida sanoa? Sanoja peräkkäin, todellinen muisto kuitenkin. Kuuluisuuksia parin kesän ja talven ajalta tanssilavalta - ja mihin ovatkaan he päätyneet? Aivan kuten ennenkin, paljon ennen minua :) 


Julkkikset 



Tanssilavan pihalla 

kiiltää vastakiillotetut tanssikengät

kellohameen helmat heilahtaa.

Auringon viime säteet paistaa männyn

runkojen välistä portille

ja lipun myyntiin.


Salin puolella asennetaan viimeiset

kaiuttimet, nauhalta tulee ensimmäiset foxit

ensimmäiset tanssijat lämmittelee 

keskellä lattialla

- ne jotka etsii ensimmäisiä askeleitaan

pystyssä pysymiseen 

ja jotka nostetaan syliin kun illan

solisti astuu lavalle. 


Neljän tunnin päästä musiikki loppuu,

lavan edessä on tungos

- saanko nimmarin, oot niin ihana.

Tänään otetaan selfieitä,

silloin oli postikortteja.


Postikortteja, jotka tänään koristaa

julkkisten nimikirjoituksin 

mökin ulkohuussin seiniä.


180422 athenenoctua

Runotorstai: JÄÄHYVÄISET

 Jäähyväiset

Olisi varmaan jo aika.
Joka kerta sanon itselleni,
että se on turhaa.
Turhaa ajatella,
turhaa muistella.

"Soitellaan.
Pidetään yhteyttä."

Siihen se jäi.

Turhaa on ajatella
ja turhaa on muistella,
kun en minäkään olen heidän
ajatuksissaan.
Eivät hekään muista minua.

On aika jättää jäähyväiset niille 
joille olen muuttunut turhaksi
ja jotka ovat muuttuneet turhiksi 
minulle.

Hyvästi.


180422 athenenoctua