Mitenkähän tämän alustaisin - ei tätä taida oikein runoksi voida sanoa? Sanoja peräkkäin, todellinen muisto kuitenkin. Kuuluisuuksia parin kesän ja talven ajalta tanssilavalta - ja mihin ovatkaan he päätyneet? Aivan kuten ennenkin, paljon ennen minua :)
Julkkikset
Tanssilavan pihalla
kiiltää vastakiillotetut tanssikengät
kellohameen helmat heilahtaa.
Auringon viime säteet paistaa männyn
runkojen välistä portille
ja lipun myyntiin.
Salin puolella asennetaan viimeiset
kaiuttimet, nauhalta tulee ensimmäiset foxit
ensimmäiset tanssijat lämmittelee
keskellä lattialla
- ne jotka etsii ensimmäisiä askeleitaan
pystyssä pysymiseen
ja jotka nostetaan syliin kun illan
solisti astuu lavalle.
Neljän tunnin päästä musiikki loppuu,
lavan edessä on tungos
- saanko nimmarin, oot niin ihana.
Tänään otetaan selfieitä,
silloin oli postikortteja.
Postikortteja, jotka tänään koristaa
julkkisten nimikirjoituksin
mökin ulkohuussin seiniä.
180422 athenenoctua
Hienoa! Hycvä runo, alat olla tyylisi ytimessä, ensimmäisen tyylisi.. .
VastaaPoistaHieno rytmi ja hyvä tunelman luominen, tykkään.
Kiitos 😊
PoistaPostikortit kunniaan.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Pitäisi lähettää enemmän postikortteja, ei vaan saamaton saa aikaiseksi.
PoistaKorttien puutteesta ei ole kyse, kiitos A-nopin 😍
Runosihan vei kuin kesäillan valssiin!
VastaaPoistaLähirannassa on tanssilava, josko sinne tänäkesänä eksyisi muutenkin kuin ohi lenkkeillen.
Keväistä viikonloppua toivotellen!
Kiitos Repolainen 😊
PoistaRuno syntyi omista muistoista; olin muutamana kesänä tanssilavalla järjestyksenvalvojana ja lipunmyyjänä, tansseja pidettiin myös talvella nuorisoseurantalolla.