Minun elämäni

 Minun elämäni


Tiedätkö;

meillä kaikilla on omamme,

oma elämämme.

Minulla minun,

sinulla sinun.


Minä elän elämääni

minun tavallani,

kysymättä lupaa,

pyytämällä oikeutusta

tekemisiini,

olemiseeni.


En sano

ettenkö joskus tarvitse

tukea tai apua,

en sano,

ettenkö joskus ole

tilanteessa jossa

en itse ymmärrä

tarvitsevani neuvoja.


Kunnioitathan minua

kuitenkin

edes sen verran,

että kysyt,

tarvitsenko apua,

haluanko apua,

voitko auttaa.


Kunnioita minua ja

minun tapaani elää,

minun päätöksiä.

Älä tee minusta

muiden silmissä

osaamatonta ja tyhmää,

kertomalla pyytämättä,

miten minun tulee

toimia, mitä minun

tulee tehdä. 


Meillä jokaisella on

oikeus

- ja velvollisuuskin

omiin virheisiin


                                            210525 athenenoctua


Pyykkipäivä

 PYYKKIPÄIVÄ


Ulkona tuuli ja auringonpaiste
verannalla kassillinen pestävää pyykkiä. 
Saunalla padallinen kuumaa vettä
ja seinällä vanha tuttu pyykkilauta:
sitäkö käytän pyykinpesuun?
Ei, kyllä sieltä löytyy uudempikin
pesukone,
vähän vain erilainen mihin olen
tottunut.
Aurinko paistaa. Leppeä tuuli
kertoo jo etukäteen sen,
mitä toivoinkin:
saan pyykit ulos narulle kuivumaan. 

Aurinko. Tuuli. Linnunlaulu.
Maaseutu. Parasta elämässä.

                                                030520 athenenoctua



Tämän runon löysin Pöllönkulman blogista toukokuulta 2020, ajalta ennen kuin edes "ajattelin" kirjoittavani runoja. Tähän innoitti tämä saunan pukuhuoneen seinällä roikkuva pyykkilauta.




Elämän nälkä

Elämän nälkä

Katsoin ikkunasta ulos
näin pienen pojan
kädessään punainen muoviämpäri
juoksi nauraen
ja onnellisena
isän odottavaan syliin
halasi hiekkaisin rukkasin
ja pussasi.
Täynnä elämännälkää.

Katsoin ikkunasta ulos
uudelleen
näin yksinäisen miehen
kädet ohuen takin taskuissa
kasvot ahavoituneina
kengänpohja irti.
Pysähtyi ovelle
josta joku juuri poisti
kyltin ja lukitsi oven.
Mies painoi päänsä ja kääntyi.
Täynnä elämän nälkää. 

                                220425 athenenoctua

Pyyntö

Pyyntö 

Pelokas tyttö koulun pihalla

ympärillä satoja vieraita nuoria.

Ei ketään tuttua.


Ensimmäinen välitunti,

punaiset hiukset 

ja pisamaiset posket.

Tuttu kysymys:

“Ollaanko kavereita?”


Kuinka monta kertaa 

pelastit ujon tytön

poikien kiusaamiselta -

tykkäämiseltä?

Tyttöjen nälvimiseltä,

haukkumiselta -

kateudelta, mustasukkaisuudelta?


Elämä kulki eteenpäin,

elämä kasvatti lapsia - meitä.

Elämä kasvatti lapsia - meidän lapsiamme.


Näin sinun surusi, mutta en osannut tukea,

elin omaa onneani.

Näin sinun onnesi - onnesta hehkuvat 

kasvosi, onnellisen hymysi.

Mutta en nähnyt hymyn taakse

- enkä nähnyt surua 

joka rikkoi sinut ja vei hymysi.


Kadotin sinut, vaikka olisi pitänyt auttaa,

olla tukena.

Olla vierellä silloin kun eniten tarvitsit.


En tiedä missä olet - elämme  eri maailmoissa,

et enää kuule, etkä varmaan haluakaan.

Pyydän silti: 

Anna anteeksi, ettei minulla ollut rohkeutta

olla ystävä silloin kun sinä olisi minua tarvinut.


Sinä olit rohkeampi. 


210824 athenenoctua


Niinalle, oikealle ystävälleni ikinä


Ensiaskeleet

Ensiaskeleet

Isän kädestä kiinni pitäen

hän HARJOITTELI ensi askeleitaan,

HAPUILI kohti suurta lelukasaa.

Sai HUHKIA oikein tosissaan, 

hiki HILJAISEN pienen pojan 

otsalta valuen.


Viimein HUOLETTOMASTI irrotti

pienen käden ja nauroi HERSYVÄSTI:

lelukasasta pilkisti vihreä 

HÄNNÄLLINEN dinosaurus. 

Osa muistojen HEHKEÄÄ HAVINAA, 

osa mielikuvitusta

- saat arvata mikä on mitä. 


090425 athenenoctua



Runo Repolaisen bingoon/Huhtikuu 2025 isoilla kirjaimilla kirjoitetut sanat ovat bingon sanoja, joita käytin runon kirjoittamisessa

 

Itken kanssasi - Ystävälle

Kun olimme juuri viettäneet Tapaninpäivän Poikamme kanssa ja halanneet häntä, toivottaneet hyvää loppuvuotta ja lähettäneet terveisiä Miniälle - sillä aikaa olin saanut viestin Ystävältä kymmenien vuosien takaa. Viesti oli lyhyt ja surullinen "Äiti nukkui pois tänä aamuna"
Se on viesti, johon ei ole oikeita - eikä vääriäkään - sanoja. 


Itken kanssasi

Jos voisin,
ottaisin kivun ja tuskan pois
harteiltasi.
Surun ja ikävän sydämestäsi.
Pyyhkisin kyyneleesi.

Palauttaisin hymyn kasvoillesi,
ilon sydämeesi.
Jonain päivänä sinä vielä
naurat,
vaikka et sitä nyt uskokaan.

En sano "älä sure",
sanon "sure surusi loppuun"
- ja hymyile , kun on taas sen aika.

Jos voisin,
ottaisin surusi pois.
Koska en voi,
lähetän halauksen
ja itken kanssasi. 

080125 athenenoctua