Pyyntö

Pyyntö 

Pelokas tyttö koulun pihalla

ympärillä satoja vieraita nuoria.

Ei ketään tuttua.

Ensimmäinen välitunti,

punaiset hiukset 

ja pisamaiset posket.

Tuttu kysymys:

“Ollaanko kavereita?”

Kuinka monta kertaa 

pelastit ujon tytön

poikien kiusaamiselta -

tykkäämiseltä?

Tyttöjen nälvimiseltä,

haukkumiselta -

kateudelta, mustasukkaisuudelta?

Elämä kulki eteenpäin,

elämä kasvatti lapsia - meitä.

Elämä kasvatti lapsia - meidän lapsiamme.

Näin sinun surusi, mutta en osannut tukea,

elin omaa onneani.

Näin sinun onnesi - onnesta hehkuvat 

kasvosi, onnellisen hymysi.

Mutta en nähnyt hymyn taakse

- enkä nähnyt surua 

joka rikkoi sinut ja vei hymysi.

Kadotin sinut, vaikka olisi pitänyt auttaa,

olla tukena.

Olla vierellä silloin kun eniten tarvitsit.

En tiedä missä olet - elämme  eri maailmoissa,

et enää kuule, etkä varmaan haluakaan.

Pyydän silti: 

Anna anteeksi, ettei minulla ollut rohkeutta

olla ystävä silloin kun sinä olisi minua tarvinut.

Sinä olit rohkeampi. 

210824 athenenoctua

Niinalle, oikealle ystävälleni ikinä