Pyyntö
Pelokas tyttö koulun pihalla
ympärillä satoja vieraita nuoria.
Ei ketään tuttua.
Ensimmäinen välitunti,
punaiset hiukset
ja pisamaiset posket.
Tuttu kysymys:
“Ollaanko kavereita?”
Kuinka monta kertaa
pelastit ujon tytön
poikien kiusaamiselta -
tykkäämiseltä?
Tyttöjen nälvimiseltä,
haukkumiselta -
kateudelta, mustasukkaisuudelta?
Elämä kulki eteenpäin,
elämä kasvatti lapsia - meitä.
Elämä kasvatti lapsia - meidän lapsiamme.
Näin sinun surusi, mutta en osannut tukea,
elin omaa onneani.
Näin sinun onnesi - onnesta hehkuvat
kasvosi, onnellisen hymysi.
Mutta en nähnyt hymyn taakse
- enkä nähnyt surua
joka rikkoi sinut ja vei hymysi.
Kadotin sinut, vaikka olisi pitänyt auttaa,
olla tukena.
Olla vierellä silloin kun eniten tarvitsit.
En tiedä missä olet - elämme eri maailmoissa,
et enää kuule, etkä varmaan haluakaan.
Pyydän silti:
Anna anteeksi, ettei minulla ollut rohkeutta
olla ystävä silloin kun sinä olisi minua tarvinut.
Sinä olit rohkeampi.
210824 athenenoctua
Niinalle, oikealle ystävälleni ikinä