Melomaan

Kuva: Lissu

  Suomi Meloolle jatkuvuutta
on miehissä näissä:
On vanhaa ja uutta
kuin konsanaan häissä:
Yhtä vaille 32 kertaa vanhempi
ensimmäistä kertaa nuorempi.
Katso pienen miehen hymyä:
Ei onnellisempi olla vois -
ensimmäinen Suomi Meloo-osuus edessä!
XXXXX; mennään jo, ettei myöhästytä!

runo: athenenoctua 2016

Tällä kuvalla ja runolla on osallistuttu (Suomi Meloo valokuvaus- ja tarinakilpailuun vuonna 2016, jolloin tapahtuma melottiin välillä Keuruu - Padasjoki. 
Kuva on jostain sieltä väliltä ja kuvan melojat ovat jo lopetetun Teuronjoen Latu ry:n puheenjohtaja; joukkueen vanhin meloja sekä joukkueen ensikertalainen ja samalla nuorin meloja. 

Kuva runoineen voittivat kilpailun. 

Minä uskon luontoon

                                                                 Minä uskon luontoon

Vesi kuljetti minua

eteenpäin,

kysymättä mihin olen menossa,

tahtomatta tietää määränpäätäni.

Se oli tyyni ja rauhallinen,

silloin kun minäkin olin.

Se oli myös myrskyisä,

silloin kun sisälläni myrskysi.

Aina se kuitenkin kannatteli,

kuin äiti lastaan.

Kallio selkäni takana,

pysyi pystyssä murenematta,

vaikka nojasin siihen

koko painollani,

hakkasin siihen nyrkkini

verille, elämän kolhiessa.

Se oli luja ja tukeva,

kuin isä lapsilleen.

Neulasmatto pehmensi askeleeni

metsä kuuli äänettömän puheeni,

iloni, nauruni, suruni, itkuni.

Puut, eläimet, kasvit,

säilyttivät salaisuuteni,

eivät jakaneet niitä muille.

Se oli paras ystäväni.

                    080826 athenenoctua