Totuus
Auringonpaiste
valkeat pilvet kuin pumpulia.
Linnunlaulu pihakoivussa
portaiden narina.
Kesäaamu
rakkaasi istuu portaille viereesi.
Ojentaa kahvikupin ja sanoo
"Huomenta, olet rakas"
Siinä on totuus.
240322 athenenoctua
Runotorstai: KIIRE
Kiire
Sen pitää olla valmis huomenna
ja minä tajusin sen vasta nyt.
Olen aina myöhässä
viime tipassa.
ja minä tajusin sen vasta nyt.
Olen aina myöhässä
viime tipassa.
Kiire, kiire, kiire.
Vielä on hyvin aikaa,
kyllä tässä ehtii.
Ei sen tekemiseen
niin kauaa mene.
Kiire, kiire, kiire.
Voisikohan joskus
aloittaa ihan heti,
heti kun saa ohjeen,
määräyksen, tiedon
tehtävästä.
Olisi aikaa,
voisi tehdä rauhassa
ja lopussa rentoutua.
Ei olisi kiire.
160322 athenenoctua
Runotorstai: Sininen
SININEN
Sukan sinisen
ja pipon punaisen,
huivin valkoisen,
paidan vihreän.
Kirjava, raidallinen
kuin sateenkaari.
Iloa, väriä,
niitä tahdon päivääni
- miksen järjestäisi
sitä itse?
Pyydän kylään ystävän,
toisenkin. Ehkä naapurinkin.
Ostan kakun, pidän juhlat.
En suostu suremaan
enkä murehtimaan.
Sinisen taivaan alla
on lupa iloita,
nauraa, rakastaa.
100322 athenenoctua
--------------------------
Tämä oli siis Sujen Runotorstain aiheena torstaina 10.3.2022
Siirsin runon Pöllönkulman "normiblogista" ja tässä sinne jätetyt kommentit:
Kiittää taas ja kumartaa.
POISTA
Runoilut, loruilut on olleet syntymäpäivä tms. runojen/lorujen kirjoitteluja ja niissä aina automaattisesti tulee käytettyä loppusointuja. Ja yleensä vielä ovat lapsille suunnattuja. Loppusoinnuista tuntuu olevan vaikeahko päästä eroon :)
Punastuen kiitän kehuista - vaikka runotorstain aiheena olikin sininen - ja lupaan jatkaa yrittämistä. Loppusoinnuilla ja ilman. ;)
Kiitos Repu; sinunkin sanasi ovat hyvänmielen sanoja <3
Runotorstai: Toivo
Sujen innoittamana elämäni ensimmäinen runo, muutakin kuin onnittelu- tms. runo.
Mursu kuunteli ja hyväksyi, siksi uskallan tämän julkaista.
*******************
Toivo
Elämä - ja sen veli Toivo
Toinen toisella puolen maailmaa
ja toinen toisella.
Ikävä ei lopu koskaan - jos ei itse sille mitään tee.
Toivo lähtee liikkeelle,
matkaan, ei tarkkaa tietoa suunnasta,
mutta Elämän kipinä mukanaan kuitenkin.
Joskus erotessaan sen siskoltaan saanut.
Matka on pitkä, tapaa paljon ihmisiä.
Vihaisia, väsyneitä, ystävällisiä, kilttejä.
Muutkin sisarukset on maailma erottanut,
mutta Elämän veljen tavattuaan,
uskovat veljensä vielä palaavan.
Tulee päivä, kun aurinko nousee,
ei pilviä.
Toivo katselee kauas taivaanrantaan,
auringon leikkiä veden pinnalla.
Lintujen leikin, auringon säteiden lomassa
hän näkee viimein etsimänsä:
Kauniin sisarensa Elämän.
040322athenenoctua
--------------------------------
Tämä oli siis Sujen Runotorstain aiheena torstaina 3.3.2022
Siirsin runon Pöllönkulman "normiblogista" ja tässä sinne jätetyt kommentit:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ajoittaisia hetkiä jolloin lahjasi paljastuvat, kokemattomuus pilkistää myös vaan se häviää kunhan saat kirjoitettua jokusen lisää. Sitä alkaa ajatella runon muotoa, sanojen ja lauseiden yhteyksiä, merkityksiä ja sitten kun tajuaa että niitä suomen kielen tolkuttomia sijapäätteitä voi käyttää, varsinkin loppusointu riimeissä, kokolailla kahjosti niin a vot.
VASTAAPOISTAKehoitan, taputan, ylistän, mitä vaan että jatkat näiden tekemistä, näen sinussa ruuneperin joka perii ruunan, ei kun siis hänen lahjansa, jotka vialuttelevat hienoimpiaan hetkittäin.
Oi Pö-lö, sinun tähtesi on syttynyt, kauaskin voi valo sen, sivistää pimeintä universumin nurkkaa ja koloa, niihin voimallaan ylttäen.