SININEN
Ajoittaisia hetkiä jolloin lahjasi paljastuvat, kokemattomuus pilkistää myös vaan se häviää kunhan saat kirjoitettua jokusen lisää. Sitä alkaa ajatella runon muotoa, sanojen ja lauseiden yhteyksiä, merkityksiä ja sitten kun tajuaa että niitä suomen kielen tolkuttomia sijapäätteitä voi käyttää, varsinkin loppusointu riimeissä, kokolailla kahjosti niin a vot.
VASTAAPOISTA
Kehoitan, taputan, ylistän, mitä vaan että jatkat näiden tekemistä, näen sinussa ruuneperin joka perii ruunan, ei kun siis hänen lahjansa, jotka vialuttelevat hienoimpiaan hetkittäin.
Oi Pö-lö, sinun tähtesi on syttynyt, kauaskin voi valo sen, sivistää pimeintä universumin nurkkaa ja koloa, niihin voimallaan ylttäen.
Kiittää taas ja kumartaa.
POISTA
Runoilut, loruilut on olleet syntymäpäivä tms. runojen/lorujen kirjoitteluja ja niissä aina automaattisesti tulee käytettyä loppusointuja. Ja yleensä vielä ovat lapsille suunnattuja. Loppusoinnuista tuntuu olevan vaikeahko päästä eroon :)
Punastuen kiitän kehuista - vaikka runotorstain aiheena olikin sininen - ja lupaan jatkaa yrittämistä. Loppusoinnuilla ja ilman. ;)
Kiitos Repu; sinunkin sanasi ovat hyvänmielen sanoja <3
Hieno runo siitä, mitä voi itse tehdä eikä odottaa toisten tekevän.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina 🤗
PoistaRuno kumpusi osittain tämän hetken tilanteesta - itse on jotain tehtävä, ettei ajatukset ole mustia koko ajan