Sujen innoittamana elämäni ensimmäinen runo, muutakin kuin onnittelu- tms. runo.
Mursu kuunteli ja hyväksyi, siksi uskallan tämän julkaista.
*******************
Toivo
Elämä - ja sen veli Toivo
Toinen toisella puolen maailmaa
ja toinen toisella.
Ikävä ei lopu koskaan - jos ei itse sille mitään tee.
Toivo lähtee liikkeelle,
matkaan, ei tarkkaa tietoa suunnasta,
mutta Elämän kipinä mukanaan kuitenkin.
Joskus erotessaan sen siskoltaan saanut.
Matka on pitkä, tapaa paljon ihmisiä.
Vihaisia, väsyneitä, ystävällisiä, kilttejä.
Muutkin sisarukset on maailma erottanut,
mutta Elämän veljen tavattuaan,
uskovat veljensä vielä palaavan.
Tulee päivä, kun aurinko nousee,
ei pilviä.
Toivo katselee kauas taivaanrantaan,
auringon leikkiä veden pinnalla.
Lintujen leikin, auringon säteiden lomassa
hän näkee viimein etsimänsä:
Kauniin sisarensa Elämän.
040322athenenoctua
--------------------------------
Tämä oli siis Sujen Runotorstain aiheena torstaina 3.3.2022
Siirsin runon Pöllönkulman "normiblogista" ja tässä sinne jätetyt kommentit:
No jopas! Olen kauhian hämmästynyt!! Runoilija piilossa Pöllössä, päästä useammin ulkoilemaan jos tätä tasoa tulee tekstiä, kerraassaan loistava ensirunoksi!! Wuhuu!! Hyvä Pö-lö!!
VASTAAPOISTA