Hyvää matkaa Pikku-Koppis

 Pöllönkulma -blogissa julkaisemani runo Pikku-Koppikselle (Pöllönkulmalla tapahtuu: Olkaa varovaisia, hyyyyvin varovaisia)

Hyvää matkaa Pikku-Koppis

Aurinkoinen kevätpäivä,
sinä koppis musta ahkeroit.
Kiven, toisen, kolmannenkin,
yhteen kasaan siirsit,
oman Kivihengen halusit
portaan juureen rakentaa.

Oliko aurinko ja helle,
joka kohtalokses koitui,
vai ihmistenkö syytä tuo,
että työsi keskeytyi?
Kesken kiven kantamisen
kivelle selällesi kaaduit -
hyvästit työlle, keväälle 
ystävillesi heitit.

            070525 athenenoctua 

Kevään tulo

 Kevään tulo

Sade vei, lumet vei kaikki.

Vihreää siellä ja täällä,

ja kohta jo varmaan 

keltaista kukkaa

voit nähdä

kun tienlaitaa kuljet

etkä silmiäsi sulje.

Kun tarkkaan kuuntelet

kuulet linnun laulun,

joutsenet, kurjet

kaikki nuo kevään tuojat

näet

kun hetkeksi rauhoitut

ja luontoa kuuntelet

ja katselet.

             27032026 athenenoctua

Halaus

 Halaus

Saanko sinua halata
ennen kuin täytyy omaan
maailmaan palata

Saanko sinua halata
saanko kyyneleesi pyyhkiä
voisi hymy huulillesi palata

Saanko sinua halata
kädet ympärillesi kietoa
lämpö sydämeesikin saattaisi palata

Jos annat minun sinua halata
lupaatko ketjua jatkaa
ja  vastaantulijaa joka mielestäsi
halausta tarvitsee,
lupaatko sinä häntä halata?

        030226 athenenoctua

Syksyn lehdet - Poika ja Isä

Syksyn lehdet - Poika ja Isä

Näin tänään syksyisiä puita
keltaisia, punaisia, lehdettömiä.
Ajattelin, ettei ole enää mitään
miksi mennä illalla nukkumaan
ja miksi herätä huomenaamulla.
Mutta sen kaikkein kirkkaimman
punaisen vaahteran alla
seisoi joku.
Joku jota rakastan enemmän kuin
ketään muuta.
Joku jota olen rakastanut
- en ensihuudostaan lähtien,
vaan siitä lähtien, kun näin hänen
nukkuvan isänsä vieressä.
Päät kuin herne ja vesimeloni.

                  141025 athenenoctua

Minun elämäni

 Minun elämäni

Tiedätkö;

meillä kaikilla on omamme,

oma elämämme.

Minulla minun,

sinulla sinun.

Minä elän elämääni

minun tavallani,

kysymättä lupaa,

pyytämällä oikeutusta

tekemisiini,

olemiseeni.

En sano

ettenkö joskus tarvitse

tukea tai apua,

en sano,

ettenkö joskus ole

tilanteessa jossa

en itse ymmärrä

tarvitsevani neuvoja.

Kunnioitathan minua

kuitenkin

edes sen verran,

että kysyt,

tarvitsenko apua,

haluanko apua,

voitko auttaa.

Kunnioita minua ja

minun tapaani elää,

minun päätöksiä.

Älä tee minusta

muiden silmissä

osaamatonta ja tyhmää,

kertomalla pyytämättä,

miten minun tulee

toimia, mitä minun

tulee tehdä. 

Meillä jokaisella on

oikeus

- ja velvollisuuskin

omiin virheisiin

                                            210525 athenenoctua

Pyykkipäivä

 PYYKKIPÄIVÄ

Ulkona tuuli ja auringonpaiste

verannalla kassillinen pestävää pyykkiä. 

Saunalla padallinen kuumaa vettä

ja seinällä vanha tuttu pyykkilauta:

sitäkö käytän pyykinpesuun?

Ei, kyllä sieltä löytyy uudempikin

pesukone,

vähän vain erilainen mihin olen

tottunut.

Aurinko paistaa. Leppeä tuuli

kertoo jo etukäteen sen,

mitä toivoinkin:

saan pyykit ulos narulle kuivumaan. 

Aurinko. Tuuli. Linnunlaulu.

Maaseutu. Parasta elämässä.

                                                030520 athenenoctua

Tämän runon löysin Pöllönkulman blogista toukokuulta 2020, ajalta ennen kuin edes "ajattelin" kirjoittavani runoja. Tähän innoitti tämä saunan pukuhuoneen seinällä roikkuva pyykkilauta.

Elämän nälkä

Elämän nälkä

Katsoin ikkunasta ulos

näin pienen pojan

kädessään punainen muoviämpäri

juoksi nauraen

ja onnellisena

isän odottavaan syliin

halasi hiekkaisin rukkasin

ja pussasi.

Täynnä elämännälkää.

Katsoin ikkunasta ulos

uudelleen

näin yksinäisen miehen

kädet ohuen takin taskuissa

kasvot ahavoituneina

kengänpohja irti.

Pysähtyi ovelle

josta joku juuri poisti

kyltin ja lukitsi oven.

Mies painoi päänsä ja kääntyi.

Täynnä elämän nälkää. 

                                220425 athenenoctua