Melomaan

Kuva: Lissu

  Suomi Meloolle jatkuvuutta
on miehissä näissä:
On vanhaa ja uutta
kuin konsanaan häissä:
Yhtä vaille 32 kertaa vanhempi
ensimmäistä kertaa nuorempi.
Katso pienen miehen hymyä:
Ei onnellisempi olla vois -
ensimmäinen Suomi Meloo-osuus edessä!
XXXXX; mennään jo, ettei myöhästytä!

runo: athenenoctua 2016

Tällä kuvalla ja runolla on osallistuttu (Suomi Meloo valokuvaus- ja tarinakilpailuun vuonna 2016, jolloin tapahtuma melottiin välillä Keuruu - Padasjoki. 
Kuva on jostain sieltä väliltä ja kuvan melojat ovat jo lopetetun Teuronjoen Latu ry:n puheenjohtaja; joukkueen vanhin meloja sekä joukkueen ensikertalainen ja samalla nuorin meloja. 

Kuva runoineen voittivat kilpailun. 

Minä uskon luontoon

                                                                 Minä uskon luontoon

Vesi kuljetti minua

eteenpäin,

kysymättä mihin olen menossa,

tahtomatta tietää määränpäätäni.

Se oli tyyni ja rauhallinen,

silloin kun minäkin olin.

Se oli myös myrskyisä,

silloin kun sisälläni myrskysi.

Aina se kuitenkin kannatteli,

kuin äiti lastaan.

Kallio selkäni takana,

pysyi pystyssä murenematta,

vaikka nojasin siihen

koko painollani,

hakkasin siihen nyrkkini

verille, elämän kolhiessa.

Se oli luja ja tukeva,

kuin isä lapsilleen.

Neulasmatto pehmensi askeleeni

metsä kuuli äänettömän puheeni,

iloni, nauruni, suruni, itkuni.

Puut, eläimet, kasvit,

säilyttivät salaisuuteni,

eivät jakaneet niitä muille.

Se oli paras ystäväni.

                    080826 athenenoctua

Hyvää matkaa eno

 Pöllönkulma -blogissa julkaisemani runo (Pöllönkulmalla tapahtuu: Enolle)

Enolle 20.7.2023

Aamuna kesäisen kauniin päivän,

lensi ikkunalle pieni lintu.

Pyysi siivelle istumaan, mukaan lähtemään

Eno linnun siivelle nousi ja mukaan lähti,

pyysi, esitti toiveita kaksi:

vie mut luokse äidin, isän ja veljien -

 ja pidä huolta heistä ketkä tänne jää

Hyvää matkaa eno❤

                                  200723 athenenoctua

Kevätaamun henkäys

Pöllönkulma -blogissa julkaisemani runo (Pöllönkulmalla tapahtuu: Kevätaamun henkäys)

Kevätaamun henkäys - Isotädin muistolle

Sinä niin pitkän matkan kuljit

ja suljit silmäsi keväisenä aamuna,

että taisit tietää rakkaiden jo odottavan,

niin kaunis oli hymy kasvoillasi

kun näin sinut viimeisen kerran. 

Saan itsekin hymyn huulille,

kun lapsuuden muistot tulvii mieleen,

poskille kyyneleet valuen.

Mikään mittari ei voi mitata ikävämme määrää,

mutta tiedämme, että sinun on hyvä olla.

Hyvää matkaa Helmi-täti 💗

                        020522 athenenoctua

Ötökkätutkija

 Pöllönkulma -blogissa julkaisemani runo (Pöllönkulmalla tapahtuu: Tirauttaisinko pienet itkut vai nauraisinko vain?)

Ötökkätutkija

Kaikki mulle tänne heti nyt: 

täältä tullaan elämä!

Silmin kirkkain 

kolmen seuraan liittyi neljäs.

Maailma, olen valmis oppimaan,

kaiken mitä näytät, 

kaiken tahdon tietää, 

kaiken tahdon tutkia.

Koko pienestä sydämestään 

on pieni mies rakastanut kaikkia

läheisiään, enemmän kuin voit

käsittää 💖   

                     athenenoctua 290523

Ristipistoin tehty syntymätaulu, jonka kehyksen taakse kirjoitin ko. runon. 
Pienen miehen suuri sydän rakastaa, rakastaa, rakastaa... 250426 

Avainkaapin avaimet

Pöllönkulma -blogissani julkaisema runo (Pöllönkulmalla tapahtuu: Tirauttaisinko pienet itkut vai nauraisinko vain?)

Avainkaapin avaimet

Laatikkoon hukkui avain vanhaan Dodgeen,

avaimen uuden Porschen voi laittaa kaappiin

jemmaan, säilöön, piiloon, talteen.

Kunnes on aika taas lähteä jatkamaan matkaa.

        athenenoctua 280523

Pienen pieni lehti

 Pöllönkulma -blogissani julkaisema runo (Pöllönkulmalla tapahtuu: Pienen pieni lehti)

 

Pienen pieni lehti
meidän pihakoivuun ehti.
Vielä eilen ikkunoista näkyvä
maisemani oli harmaa,
nyt se on hennon vihreä,
se on ihan varmaa.

Sinivuokot, valkovuokot,
joita pienet nyrkit täynnä
ennen kotiin kannettiin
ja äidille, mummolle
annettiin
ovat nostaneet kasvonsa
kohti aurinkoa.

                040525 athenenoctua

Hyvää matkaa Pikku-Koppis

 Pöllönkulma -blogissa julkaisemani runo Pikku-Koppikselle (Pöllönkulmalla tapahtuu: Olkaa varovaisia, hyyyyvin varovaisia)

Hyvää matkaa Pikku-Koppis

Aurinkoinen kevätpäivä,
sinä koppis musta ahkeroit.
Kiven, toisen, kolmannenkin,
yhteen kasaan siirsit,
oman Kivihengen halusit
portaan juureen rakentaa.

Oliko aurinko ja helle,
joka kohtalokses koitui,
vai ihmistenkö syytä tuo,
että työsi keskeytyi?
Kesken kiven kantamisen
kivelle selällesi kaaduit -
hyvästit työlle, keväälle 
ystävillesi heitit.

            070525 athenenoctua 

Kevään tulo

 Kevään tulo

Sade vei, lumet vei kaikki.

Vihreää siellä ja täällä,

ja kohta jo varmaan 

keltaista kukkaa

voit nähdä

kun tienlaitaa kuljet

etkä silmiäsi sulje.

Kun tarkkaan kuuntelet

kuulet linnun laulun,

joutsenet, kurjet

kaikki nuo kevään tuojat

näet

kun hetkeksi rauhoitut

ja luontoa kuuntelet

ja katselet.

             27032026 athenenoctua

Halaus

 Halaus

Saanko sinua halata
ennen kuin täytyy omaan
maailmaan palata

Saanko sinua halata
saanko kyyneleesi pyyhkiä
voisi hymy huulillesi palata

Saanko sinua halata
kädet ympärillesi kietoa
lämpö sydämeesikin saattaisi palata

Jos annat minun sinua halata
lupaatko ketjua jatkaa
ja  vastaantulijaa joka mielestäsi
halausta tarvitsee,
lupaatko sinä häntä halata?

        030226 athenenoctua

Syksyn lehdet - Poika ja Isä

Syksyn lehdet - Poika ja Isä

Näin tänään syksyisiä puita
keltaisia, punaisia, lehdettömiä.
Ajattelin, ettei ole enää mitään
miksi mennä illalla nukkumaan
ja miksi herätä huomenaamulla.
Mutta sen kaikkein kirkkaimman
punaisen vaahteran alla
seisoi joku.
Joku jota rakastan enemmän kuin
ketään muuta.
Joku jota olen rakastanut
- en ensihuudostaan lähtien,
vaan siitä lähtien, kun näin hänen
nukkuvan isänsä vieressä.
Päät kuin herne ja vesimeloni.

                  141025 athenenoctua

Minun elämäni

 Minun elämäni

Tiedätkö;

meillä kaikilla on omamme,

oma elämämme.

Minulla minun,

sinulla sinun.

Minä elän elämääni

minun tavallani,

kysymättä lupaa,

pyytämällä oikeutusta

tekemisiini,

olemiseeni.

En sano

ettenkö joskus tarvitse

tukea tai apua,

en sano,

ettenkö joskus ole

tilanteessa jossa

en itse ymmärrä

tarvitsevani neuvoja.

Kunnioitathan minua

kuitenkin

edes sen verran,

että kysyt,

tarvitsenko apua,

haluanko apua,

voitko auttaa.

Kunnioita minua ja

minun tapaani elää,

minun päätöksiä.

Älä tee minusta

muiden silmissä

osaamatonta ja tyhmää,

kertomalla pyytämättä,

miten minun tulee

toimia, mitä minun

tulee tehdä. 

Meillä jokaisella on

oikeus

- ja velvollisuuskin

omiin virheisiin

                                            210525 athenenoctua

Pyykkipäivä

 PYYKKIPÄIVÄ

Ulkona tuuli ja auringonpaiste

verannalla kassillinen pestävää pyykkiä. 

Saunalla padallinen kuumaa vettä

ja seinällä vanha tuttu pyykkilauta:

sitäkö käytän pyykinpesuun?

Ei, kyllä sieltä löytyy uudempikin

pesukone,

vähän vain erilainen mihin olen

tottunut.

Aurinko paistaa. Leppeä tuuli

kertoo jo etukäteen sen,

mitä toivoinkin:

saan pyykit ulos narulle kuivumaan. 

Aurinko. Tuuli. Linnunlaulu.

Maaseutu. Parasta elämässä.

                                                030520 athenenoctua

Tämän runon löysin Pöllönkulman blogista toukokuulta 2020, ajalta ennen kuin edes "ajattelin" kirjoittavani runoja. Tähän innoitti tämä saunan pukuhuoneen seinällä roikkuva pyykkilauta.

Elämän nälkä

Elämän nälkä

Katsoin ikkunasta ulos

näin pienen pojan

kädessään punainen muoviämpäri

juoksi nauraen

ja onnellisena

isän odottavaan syliin

halasi hiekkaisin rukkasin

ja pussasi.

Täynnä elämännälkää.

Katsoin ikkunasta ulos

uudelleen

näin yksinäisen miehen

kädet ohuen takin taskuissa

kasvot ahavoituneina

kengänpohja irti.

Pysähtyi ovelle

josta joku juuri poisti

kyltin ja lukitsi oven.

Mies painoi päänsä ja kääntyi.

Täynnä elämän nälkää. 

                                220425 athenenoctua

Pyyntö

Pyyntö 

Pelokas tyttö koulun pihalla

ympärillä satoja vieraita nuoria.

Ei ketään tuttua.

Ensimmäinen välitunti,

punaiset hiukset 

ja pisamaiset posket.

Tuttu kysymys:

“Ollaanko kavereita?”

Kuinka monta kertaa 

pelastit ujon tytön

poikien kiusaamiselta -

tykkäämiseltä?

Tyttöjen nälvimiseltä,

haukkumiselta -

kateudelta, mustasukkaisuudelta?

Elämä kulki eteenpäin,

elämä kasvatti lapsia - meitä.

Elämä kasvatti lapsia - meidän lapsiamme.

Näin sinun surusi, mutta en osannut tukea,

elin omaa onneani.

Näin sinun onnesi - onnesta hehkuvat 

kasvosi, onnellisen hymysi.

Mutta en nähnyt hymyn taakse

- enkä nähnyt surua 

joka rikkoi sinut ja vei hymysi.

Kadotin sinut, vaikka olisi pitänyt auttaa,

olla tukena.

Olla vierellä silloin kun eniten tarvitsit.

En tiedä missä olet - elämme  eri maailmoissa,

et enää kuule, etkä varmaan haluakaan.

Pyydän silti: 

Anna anteeksi, ettei minulla ollut rohkeutta

olla ystävä silloin kun sinä olisi minua tarvinut.

Sinä olit rohkeampi. 

210824 athenenoctua

Niinalle, oikealle ystävälleni ikinä

Ensiaskeleet

Ensiaskeleet

Isän kädestä kiinni pitäen

hän HARJOITTELI ensi askeleitaan,

HAPUILI kohti suurta lelukasaa.

Sai HUHKIA oikein tosissaan, 

hiki HILJAISEN pienen pojan 

otsalta valuen.

Viimein HUOLETTOMASTI irrotti

pienen käden ja nauroi HERSYVÄSTI:

lelukasasta pilkisti vihreä 

HÄNNÄLLINEN dinosaurus. 

Osa muistojen HEHKEÄÄ HAVINAA, 

osa mielikuvitusta

- saat arvata mikä on mitä. 

090425 athenenoctua

Runo Repolaisen bingoon/Huhtikuu 2025 isoilla kirjaimilla kirjoitetut sanat ovat bingon sanoja, joita käytin runon kirjoittamisessa

 

Itken kanssasi - Ystävälle

Kun olimme juuri viettäneet Tapaninpäivän Poikamme kanssa ja halanneet häntä, toivottaneet hyvää loppuvuotta ja lähettäneet terveisiä Miniälle - sillä aikaa olin saanut viestin Ystävältä kymmenien vuosien takaa. Viesti oli lyhyt ja surullinen "Äiti nukkui pois tänä aamuna"

Se on viesti, johon ei ole oikeita - eikä vääriäkään - sanoja. 

Itken kanssasi

Jos voisin,

ottaisin kivun ja tuskan pois

harteiltasi.

Surun ja ikävän sydämestäsi.

Pyyhkisin kyyneleesi.

Palauttaisin hymyn kasvoillesi,

ilon sydämeesi.

Jonain päivänä sinä vielä

naurat,

vaikka et sitä nyt uskokaan.

En sano "älä sure",

sanon "sure surusi loppuun"

- ja hymyile , kun on taas sen aika.

Jos voisin,

ottaisin surusi pois.

Koska en voi,

lähetän halauksen

ja itken kanssasi. 

080125 athenenoctua

Teidän Majesteettinne

 Teidän Majesteettinne

Se kumarsi mustan päänsä

kuin sanoakseen

“Teidän majesteettinne”

Mutta kumarrus oli vain

hämäystä,

se nosti päänsä saman tien,

mustat silmänsä kauas

pellon pientareelle

kohdistaen.

Se levitti mustat siipensä

ja nousi lentoon.

Huusi lähtiessään “klong”

- olen tulossa

ja jatkoi “korp korp” 

- varokaa!

Kaarne, 

tuo musta lintu,

teidän Majesteettinne. 

050524 athenenoctua

Kantarellin alla

 Kantarellin alla

Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon
voisi laittaa räsymaton kirjavan
ja taivaansiniseksi katon maalata
- saisiko sienestä kodin silloin
keijuille, maahisille, menninkäisille?


Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita
sipulin kanssa hetken itkisin.
Ne kantarellien kera pannulle panisin
ja herkun pyöräyttäisin.

-070923 athenenoctua-

Yhteinen päätös

Yhteinen päätös

Päätös oli tehty

kaksi viikkoa aikaisemmin,

lomalla.

Oli päätetty,

ettei kerrota kenellekään,

se on meidän 

salaisuus.

Lopullinen päätös tehtiin

silloin, 

kun soitin 

Merisotakoulun aulan

yleisöpuhelimeen,

vasta kaiverrettu sormus

farkkujen taskussa.

Olisi ollut helppo perua,

sanoa,

ettei sormusta ole.

Sillä samalla

päättäväisyydellä

jolla kihlauduimme

toisiamme näkemättä,

olemme jatkaneet 

kaikki nämä 37 vuotta.

athenenoctua 280922